perjantai, 16. helmikuu 2018

Sitä sun tätä

Tänään kävin tekemässä sen inhoamani intervallijuoksun. Olen siirtänyt sitä kaksi päivää mutta tänään tuntui siltä, että saan sen tehtyä ja oikeastaan minulla olikin ihan kivaa. Koira oli mukana juoksemassa ja sehän innostui vauhdista. Hyppi ja pomppi ja siitä oikein näki kuinka se nautti vauhdista ja siitä, että sai juosta kovaa. Se meinaa aina pidemmillä matkoilla tylsistyä, kun pitää hihnassa vain juosta tasaisesti mukana. Ymmärrän kyllä, että on ihanaa juosta vapaana ja haistella tuoksuja rauhassa. Saisinkohan tarjottua koirulille tänä viikonloppuna sellaisen mahdollisuuden?

tyyne.jpg

Olen nyt enemmän hiihtänyt kuin juossut, kun siihen on lopultakin täällä etelämmässäkin Suomea mahdollisuus. Se on tuonut mukavaa vaihtelua harjoitteluun. Tällä viikolla tuli tosin melkein itku ladulla, kun olin pidemmällä matkalla. Latujen piti olla kunnossa ja etukäteen riemuitsin, että onpa kiva, kun perinteisen ladutkin on saatu kuntoon (uskoin latutiedotteeseen, koska lunta oli satanut edeltävinä päivinä hyvä määrä). No, ei ollut latuja.. ainakaan luvatulla tavalla. Sen verran aloittelija tässä lajissa olen, että ilman latuja on kamala hiihtää. Polvet, varsinkin oikea, oli loppumatkasta aivan tulessa ja kyyneleet vain valuivat pahimmalla hetkellä. Mutta olin päättänyt hiihtää ja siitä en tinkinyt, tavoitteeseen (ja kotiin) oli päästävä. Jatkoin hiihtämistä sinnikkäästi, koska tiesin, että lopulta se latukin tulee vastaan ja sitten taas mentäisiin!

hiihto.jpg

Tuon hiihdon ja muunkin liikunnan jälkeen kroppa ilmoitteli, että kannattaisi pitää vähän lepoa. Väsytti ja lihakset oli jotenkin tosi kireänä. Päätin pari päivää levätä, syödä hyvin ja ainoastaan venytellä. Koiran kanssa kävin tekemässä pieniä kävelylenkkejä. Podin myös päänsärkyä ja jonkinasteista pientä ärtyneisyyttä. Silmätki oli hirvittävän turvoksissa, siis oikeasti turvoksissa. Sillä tavalla etten meinannut aamulla saada silmiä auki ja tunsin silmien ympärillä painavat pussit. Mihinköhän tämä muuten liittyy? Sen suhteen alkaa helpottamaan mutta se kesti useita päiviä.Tänään onneksi tuntuikin jo paremmalta ja teki mieli lähteäkin juoksemaan. Huomenna on suunnitelmissa aamuhiihto ja lounas rakkaan ystävän kanssa.

Näissä merkeissä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua!

 

 

lauantai, 10. helmikuu 2018

Loma

maisema.jpg

Lomaviikko alkaa olla lopuillaan ja se oli juuri sellainen, kun halusinkin sen olevan. Ei mitään suunnitelmia, toiveena, että pääsen hiihtämään ja ehdin lukea. Loman alkupäivät olivat kelien suhteen suuri onni, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja linnut lauloi. Lunta maassa ja pakkasta, täydellinen talvi siis. 

Olen loman aikana päässyt laduille lähes joka päivä. Oli pakko pitää taukoakin, koska oikean jalan pohje ja kantapää kipeytyi. Lepoa siis hiihdosta ja venyttelyä. Kantapää tosin oireilee vieläkin, ilmoittaa itsestään tasaisesti lievällä tuntemuksella, mikä siellä lie.. Tein taukopäivinä pilatesta, koska kirppikseltä löytämäni pilatesrengas innoitti heti kokeilemaan! Muutenkin olen joutunut / saanut huolehtia lihaskunnosta normaalia enemmän (tai siis, ottamaan sen taas aktiivisesti mukaan arkeen, koska olen liikkunut aikaisempaa enemmän). Venyttelen ja satunnaisesti käyn hierojalla mutta kuntosalilla käynti on ajoittain pakkopullaa ja yritän tehdä siitä itselleni mahdollisimman mielekästä. Pilatessalin korttikin on ollut liian kauan vain koriste. Yleensä sorrun siihen, että teen kotona lihaskuntoa mutta en koe sen olevan ihan sama, että kävisin salilla. Siellä en oikaise vaan teen ohjelman mukaan ja riittävillä toistoilla.  

parempi%20ring.jpg

Hiihtämään siis todellakin olen päässyt :) Skin- sukset ovat olleet edelleen positiivinen yllätys johtuen ehkä myös siitä, että kelit ovat olleet kuin tehty niille. Muutaman kerran on käynyt niin, että pohja on tökännyt johonkin ja olen meinannut menettää tasapainoni. Mutta hiihtotaitoni ovat muutenkin niin alkeelliset, että suoralla ladulla pysyn pystyssä mutta heti, jos latua ei ole, etenemiseni on rautakankimaisen notkeaa... Meilläpäin on lunta niin vähän, että pertsaa ei pääse joka paikassa hiihtämään ja latujen laatu ei ole ihan huipussaan. Kaaduinkin eräänä päivänä näyttävästi mahalleni, kun sillan alla olikin ihan lumeton kohta. Onneksi ei käynyt pahasti, henkinen puoleni sai kolahduksen, sain muutamia mustelmia ja hiihtokaveri sai makeat naurut. Seuraavana päivänä sainkin hiihtää sitten kolme kilometriä yhdellä sauvalla, kun se meni yhdessä työnnössä poikki. Liekö jo edellispäivän kaatumisessa ottanut itseensä. 

sauva.jpg

Lukemaankin ehdin, lomalukemisena oli Tarja Virolaisen kirja "Juoksijan sielu". Juuri sopivan helppoa lukemista. Tämän tyyppisiä kirjoja en ole aikaisemmin lukenut, minut yllätti se, miten kirja koukutti ja herätti ajatuksia. Ihailen, miten joku jaksaa keskittyä yhteen lajiin noin intensiivisesti. Itsehän olen toista ääripäätä, kokeilen kaikkea ja saatan juosta yhtenä kuukautena paljon ja seuraavana teen jotain toista lajia, vaikka juoksu siinä rinnalla jatkuukin. Tykkään kokeilla kaikkea uutta ja tehdä tasaisesti kaikkea. Se tietenkin johtaa siihen, etten ole missään erittäin hyvä mutta levoton mieleni saa ainakin rauhan. Ja yleensä otan uudesta lajista kuitenkin selvää ja tutustun siihen huolella. Kirjassa tuli hyvin esille myös se, miten juoksun harjoittelu vaatii malttia ja peruskuntoa. Perusta harjoittelulle on oltava kohdillaan, että kokonaisuus toimii. Ja ajatus siitä, miten tavoitteet vie eteenpäin ja kannattelee. Mietin itseäni, että nyt tavoitteeni on toukokuun Karhunkierros. Haluan saada siitä hyvän juoksun itselleni ja päästä maaliin. Sitä varten tarvitsen peruskunnon kohotusta ja myös mieleni mukaan tähän suoritukseen. Peilasin koko lukemisen ajan kirjoittajaa itseeni, sain paljon vinkkejä urheiluun liittyen ja ajatuksia kirja herätti muutenkin. Huomenna lähdenkin pitkälle lenkille ja pidän sykkeet matalalla!

kirja.jpg

Tänään kävin pitkästä aikaa uimassa. Sain eilen ystäviltä haasteen uida cooper ja minähän tein heti työtä käskettyä. Uimisessa on ollut liian pitkä tauko. Kävin vuosi sitten aikuisille suunnatun uimakoulun, jossa harjoiteltiin eri tekniikoita ja uitiin, uitiin ja uitiin. Oli ihan hirmu kiva kokonaisuus ja sain siitä innostuksen lajiin. No, tänään sitten uin cooperin ja tulos oli minun ikäiselleni naiselle; hyvä! Uin 12 min ja matkaa kerty 450m. Parannettavaa jäi, tulos täytyy saada erinomaiseksi, koska uinti tuntui nyt helpolta eikä uinnin jälkeen tuntunut siltä, että olisin antanut kaikkeni. Eli, olisin jaksanut uida kovempaa ja voisin siis tulevaisuudessa vielä tulostani parantaa. Mutta se tarkoittaa sitä, että minun pitää käydä uimassa. Haasteen myötä tajusin, että Polar M200 on vedenkestävä. Siis sen kanssa v o i  uida, vaikka olen koko ajan luullut, että ei voi. Kuva puhukoot puolestaan...

kello.jpg


maanantai, 29. tammikuu 2018

Terveiset lenkiltä!

Viikon pitkä juoksu on takana ja huh, kun otti koville. Tai ei itse juoksu vaan sen jälkeinen olo oli huono. Vapisutti, hirveä jano ja takareidet ja pakarat meinaa vetää kramppiin. Vettä koneeseen ja venyttelyä saunan lauteilla pienessä lämmössä. Pikku hiljaa alkaa onneksi helpottamaan. Kaikesta huolimatta juoksu kyllä palkitsee ja nyt jo haaveilen tulevasta yöstä, kun nukun hyvin fyysisen rasituksen jälkeen. Tykkään pitkistä juoksuista, vaikka olenkin päässyt niiden makuun vasta viime aikoina (kiitos juoksukellon!), ja pääsen aina jossain vaiheessa siihen tilaan, että huomaan ajattelevani - en mitään. Sitä hetkeä ennen päässä käy kova hyörinä ja viikon aikana tapahtuneet asiat pyörivät mielessä. Pitkällä juoksulenkillä nautin myös siitä tunteesta, kun jalat vain vievät eteenpäin ja tunnen rytmin ja kuulen lumen tai hiekan äänen jalan alla. Välillä pitää oikein nauraa ääneen, kun tuntuu niin hyvältä!

jalat.jpg

 

Tällä viikolla kävin myös hiihtämässä, ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Ostin uudet sukset, joista olin haaveillut pitkään; Peltosen skin- sukset. Aina valmiit ja toimii lähes kelissä kuin kelissä. Autotallissa on toki vanhat ja vähän käytetyt Madhusit. En osaa niitä voidella ja siksi käyttö on ollut vähäistä. Kun ne aikanaan itselleni sain, kuvittelin, että tosta noin vaan opettelen voitelun ja hiihdän päivittäin. Eihän se tietenkään mennyt niin. Olen luonteeltani sellainen, että jos saan päähäni, että haluan lähteä hiihtämään, pitää sen onnistua helposti. En ole valmis ensin voitelemaan ja miettimään luistoa tai pitoa. Nyt minulla on tilanne, että voin vain lähteä ladulle. Ne ladut tosin sulivat ensimmäisen hiihtopäiväni jälkeen, seuraavana aamuna satoi vettä eikä lunta ollut enää missään. Uskomatonta.

sukset.jpg

Tällä viikolla olen toki ehtinyt tekemään muutakin kuin harrastamaan liikuntaa. Koulutuksen merkeissä vietin yön Helsingissä hotelli Katajanokassa enkä voi muuta kuin suositella kokeilemaan sitä. Sänky ja tyynyt olivat täydelliset, palvelu miellyttävää ja aamupala maistuvaa. Myös hotellihuoneen siisteys ja ilmapiiri yllätti ja viihdyin erittäin hyvin. Koulutuksen aikana pääsi nauttimaan hyvästä ruoasta ja hyvästä seurasta sekä laadukas tiedonsaanti oli taattua. Mukavat kaksi päivää!

alkuruoka.jpg

Alkupalaa Pörssitalossa

katajanokka.jpg

Näkymät vankilan ikkunasta

 

ruoka.jpg

Aamupalaa..

Näissä tunnelmissa uuteen viikkoon!

maanantai, 22. tammikuu 2018

Polar M200

Terveisiä sunnuntain pitkältä lenkiltä! Juoksukello ilmoitti heti alkuun akun varauksen olevan heikko.. kiva.Varasuunnitelma siis käyttöön, eli Sport Tracker päälle ja puhelimeen kello hälyyttämään aikoja juoksun rytmittämistä varten. Niin tottunut siihen kellon kanssa juoksemiseen on, että piti ihan itselle vakuutella, että juoksu onnistuu ilman sitäkin ;) Polar toimi onneksi jollain tasolla kotiin saakka, Sport Tracker kun ei ollut siis mitannut matkaa vaan ainoastaan aikaa..

Olen käynyt yhteistä taivalta juoksukelloni kanssa nyt vuoden. Sen kanssa liikkuminen ja juokseminen on tuonut paljon hyvää ja uutta tapaani toteuttaa liikuntasuoritus. Aikaisemmin lähdin vain juoksemaan ja tulin perille. Nyt kello pakottaa lämmittelemään, jarruttamaan tarvittaessa vauhtia (sykkeet kohoavat liikaa, arghh) sekä juoksuun käytettävä aika on pidentynyt huomattavasti ja sitä myöten tietenkin myös matkat pitenevät. Juoksemisesta on tullut tavoitteellista ja aluksi tietenkin tuntui ettei mitään kehitystä tapahdu mutta pikkuhiljaa huomaa edistystä tulevan. Jaksaakin juosta kovempaa ja sykkeet ovat maltillisemmat. Jopa intervalliharjoituksista olen alkanut tykkäämään! Niille lähteminen on yleensä työn ja tuskan takana ja niiden jälkeen palautuminen vie selvästi enemmän aikaa kuin muista juoksuista. Mutta se aika käytetään sitten lihashuoltoon ja kuntosalilla käymiseen. 

Käytössäni on siis Polar M200 juoksukello. Hyvin perusmalli, ei mitään ylimääräistä, mikä sopii minulle tällä hetkellä. En juostessa kuuntele musiikkia vaan haluan kuulla ympäristön äänet; linnun laulun, tuulen ja joskus taas lähiön ääniä. Olen valinnut Polar flowsta lajit, joita haluan kellossa olevan. Esimerkiksi siellä on (maasto)juoksu, suunnistus, soutu, pyöräily, kävely, pilates,voimaharjoittelu ja kello näyttää sitten harjoituksen aikana sykkeen, matkan ja ajan. Harjoitus tallentuu kelloon ja sen voi synkronoida puhelimeen bt:lla, minulla vain puhelin (Honor 8) ja kello eivät keskustele keskenään, niin joudun tekemään synkronoinnin aina tietokoneen kautta. Mutta ei se haittaa, teen sen aina sunnuntaisin, niin lataamani harjoitusohjelma samalla päivittyy ja seuraava viikko alkaa uusien harjoitusten merkeissä mukavasti. Samalla harjoitukset menee polar flowhun ja näen ne sen jälkeen sitten puhelimen sovelluksessa. M200 mittaa sykkeen ranteesta ja se oli minulla lähes ainoa ehto juoksukellolle. Jos joutuisin virittämään sykevyötä itselle, niin kellon käyttö loppuisi siihen. Mielestäni syke on todellinen ja luotettava, kunhan kellon asettaa oikeaan kohtaan ranteeseen ja riittävän tiukalle. Gps on mielestäni riittävän tarkka, vain kerran on käynyt niin, että se hukkasi alkumatkasta signaalin. Kello myöskin löytää gps:n suht nopeasti, että pääsee ripeästi harjoittelemaan. Kello ei näytä suorituksen jälkeen palautumisaikaa mutta minun kohdalla se ei pahemmin haittaa. Työni luonteen vuoksi en voi töissä kelloa käyttää, joten täydellistä aktiivisuuden ja unen mittaamista vuorokausitasolla on mahdotonta toteuttaa. Näin ollen myöskään palautumista ei voisi mitata. Siksi käytänkin kelloa lähestulkoon aina vain urheilusuorituksen aikana, en muuten. 

Tähän kelloon en saa yhdistettyä puhelimesta viestejä tai soittoja mutta en niitä kaipaa. Joskus jätän nykyään puhelimenkin kotiin, kun lähden juoksemaan. Minulla on vain käynyt usemman kerran niin, että olen kaatunut ja satuttanut itseni ja kerran eksyin niin, että puhelimen avulla löysin uudestaan reitille, jonka tunnistin. Lisäksi juoksen iltapainoitteisesti hämärässä/ pimeässä, niin se antaa turvan tunteen taskussa. Vaikka yleensä minulla on koira mukana juoksemassa, joka pitää huolen myös minusta ja minun turvallisuudesta. Mutta aina puhelin on äänettömällä, että saan juosta rauhassa. 

Nyt minulla on polar flowssa tallennettuna harjoitusohjelma kevään Nuts Karhunkierrosta varten. Tarkoituksena on juosta se lyhin osuus, eli 31 km. Vielä en uskaltanut lähteä kokeilemaan 53km, se mennään sitten, kun 31km tuntuu liian helpolta. Ohjelma patistaa juoksemaan kolme kertaa viikossa sekä tekemään lihashuoltoa ja lihasvoimaharjoitteita. Kokonaisvaltainen ja simppeli ohjelma, jonka toteuttaminen ei ole liian vaivalloista vaan lähinnä kannustavaa. 

Mukavaa uuden viikon alkua juoskun ja liikunnan merkeissä!!

maanantai, 6. marraskuu 2017

- Tauko -

  Tauko

          Kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso, keskeytys.

          Sävellyksessä yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. 

 

Taukoja on monenlaisia ja tekee hyvää monenkin asian kohdalla. Minun elämässä näitä taukoja on ollut tämän syksyn aikana eri yhteyksissä monella tapaa. Nyt koen sen olleen pääasiassa vain positiivista ja toteuttamisen arvoista. Viimeisin ja konkreettisin tauko tuli torstaina, kun kurkku kipeytyi ja kuume nousi. Viikonloppu meni Netflixiä katsellessa ja sohvalla maaten. Pääasiassa nautiskelin keltaista Jaffaa ja kipulääkkeitä, välillä niistin nenää. Harmillisesti tauti tietysti tauottaa hyvässä nosteessa olleen juoksuinnostukseni ja juuri Polarin juoksukelloon lataamani harjoitusohjelman. Jos viikon päästä olisin siinä kunnossa, että pääsisin urheilun parissa jatkamaan, niin olisin tyytyväinen. Tämä totaalilepo ja oleminen vain itseni kanssa oli lopulta hyvä asia, huomenna palaan töihin melkein jopa innosta hihkuen! Olin käytännössä koko viikonlopun yksin eläinten kanssa kotona (olisi tietenkin ollut kiva toteuttaa ne kaikki suunnitelmat, jotka viikonlopulle olin ehtinyt tekemään) ja nautin hiljaisuudesta ja omista ajatuksistani. 

Työelämässä on meneillään myös taukoa omasta työstäni, sillä lähdin puoleksi vuodeksi työkiertoon, joka on tuonut paljon positiivisia asioita elämääni; uusia ihmisiä, uusia näkökulmia työhöni, koulutuksia, oleminen mukavuusalueeni ulkopuolella. Kiertäminen myös tauottaa vuorotyön tekemisen hetkeksi, olenhan tehnyt sitä jo 17 vuotta. Samalla tauko tasapainottaa elimistöä, unta, syömistä ja liikunnan harjoittamista. Mutta toisaalta en meinaa siihen millään tasolla tottua, kun yhtäkkiä viedään arkivapaat ja hitaat aamut ennen iltavuoroa. Mutta tiedänpähän, että minkälaisesta työstä ja työrytmistä oikeasti pidän. Kaikella on puolensa. 

Juoksuun ja muutenkin liikunnan harrastamiseen tuli kesän jälkeen piiitkä tauko. Koin, että en vain pysty enkä halua. Se oli niin vastenmielistä ja aiheutti lähinnä ahdistusta ja tekeminen oli vain suorittamista. Päätin, että jätän liikunnan tauolle ja aloitan sen uudestaan, kun siltä tuntuu. Toki koirakaveri T piti huolen siitä, että ulkoilin päivittäin, käytiin tekemässä metsäretkiä, haettiin geokätköjä mutta tekeminen tapahtui fiilispohjalta. Välillä mietin, että tuleekohan liikuntakärpänen ikinä takaisin. Ja tulihan se hetki, kun piti päästä juoksemaan. Se tunne vaan tuli, että nyt pitää lähteä juoksemaan ja voi kun se tuntuikin hyvältä! 

Kirjoittamisessakin on ollut taukoa. Heti alkuunsa. Mutta se ei tarkoita, etteikö blogi olisi ollut mielessä. Joka päivä olen sitä miettinyt ja kehitellyt tekstejä ja aiheita, niin sanotusti jalostanut kokonaisuutta. Tulee asioita ja aiheita joista haluan kirjoittaa, jätän ne hautumaan ja toivon, että ne kehittyvät jossain vaiheessa teksteiksi tänne. Kevättä olen ihan huomaamatta jo ehtinyt suunnittelemaan. Nuts Karhunkierros 31km:lle osallistuminen on varmistettu. Bodom trailin ilmoittautuminen alkaa 11.12. klo 18, vakavasti harkitsen 12 km juoksemista. Tänään taisi myös avautua Sulkavan soudun ilmoittautumiset, kolme kertaa sen soutaneena harkitsen osallistumista. 

Ja nyt tauot tauolle!!!