Tauko

          Kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso, keskeytys.

          Sävellyksessä yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. 

Taukoja on monenlaisia ja tekee hyvää monenkin asian kohdalla. Minun elämässä näitä taukoja on ollut tämän syksyn aikana eri yhteyksissä monella tapaa. Nyt koen sen olleen pääasiassa vain positiivista ja toteuttamisen arvoista. Viimeisin ja konkreettisin tauko tuli torstaina, kun kurkku kipeytyi ja kuume nousi. Viikonloppu meni Netflixiä katsellessa ja sohvalla maaten. Pääasiassa nautiskelin keltaista Jaffaa ja kipulääkkeitä, välillä niistin nenää. Harmillisesti tauti tietysti tauottaa hyvässä nosteessa olleen juoksuinnostukseni ja juuri Polarin juoksukelloon lataamani harjoitusohjelman. Jos viikon päästä olisin siinä kunnossa, että pääsisin urheilun parissa jatkamaan, niin olisin tyytyväinen. Tämä totaalilepo ja oleminen vain itseni kanssa oli lopulta hyvä asia, huomenna palaan töihin melkein jopa innosta hihkuen! Olin käytännössä koko viikonlopun yksin eläinten kanssa kotona (olisi tietenkin ollut kiva toteuttaa ne kaikki suunnitelmat, jotka viikonlopulle olin ehtinyt tekemään) ja nautin hiljaisuudesta ja omista ajatuksistani. 

Työelämässä on meneillään myös taukoa omasta työstäni, sillä lähdin puoleksi vuodeksi työkiertoon, joka on tuonut paljon positiivisia asioita elämääni; uusia ihmisiä, uusia näkökulmia työhöni, koulutuksia, oleminen mukavuusalueeni ulkopuolella. Kiertäminen myös tauottaa vuorotyön tekemisen hetkeksi, olenhan tehnyt sitä jo 17 vuotta. Samalla tauko tasapainottaa elimistöä, unta, syömistä ja liikunnan harjoittamista. Mutta toisaalta en meinaa siihen millään tasolla tottua, kun yhtäkkiä viedään arkivapaat ja hitaat aamut ennen iltavuoroa. Mutta tiedänpähän, että minkälaisesta työstä ja työrytmistä oikeasti pidän. Kaikella on puolensa. 

Juoksuun ja muutenkin liikunnan harrastamiseen tuli kesän jälkeen piiitkä tauko. Koin, että en vain pysty enkä halua. Se oli niin vastenmielistä ja aiheutti lähinnä ahdistusta ja tekeminen oli vain suorittamista. Päätin, että jätän liikunnan tauolle ja aloitan sen uudestaan, kun siltä tuntuu. Toki koirakaveri T piti huolen siitä, että ulkoilin päivittäin, käytiin tekemässä metsäretkiä, haettiin geokätköjä mutta tekeminen tapahtui fiilispohjalta. Välillä mietin, että tuleekohan liikuntakärpänen ikinä takaisin. Ja tulihan se hetki, kun piti päästä juoksemaan. Se tunne vaan tuli, että nyt pitää lähteä juoksemaan ja voi kun se tuntuikin hyvältä! 

Kirjoittamisessakin on ollut taukoa. Heti alkuunsa. Mutta se ei tarkoita, etteikö blogi olisi ollut mielessä. Joka päivä olen sitä miettinyt ja kehitellyt tekstejä ja aiheita, niin sanotusti jalostanut kokonaisuutta. Tulee asioita ja aiheita joista haluan kirjoittaa, jätän ne hautumaan ja toivon, että ne kehittyvät jossain vaiheessa teksteiksi tänne. Kevättä olen ihan huomaamatta jo ehtinyt suunnittelemaan. Nuts Karhunkierros 31km:lle osallistuminen on varmistettu. Bodom trailin ilmoittautuminen alkaa 11.12. klo 18, vakavasti harkitsen 12 km juoksemista. Tänään taisi myös avautua Sulkavan soudun ilmoittautumiset, kolme kertaa sen soutaneena harkitsen osallistumista. 

Ja nyt tauot tauolle!!!