Lomaviikko alkaa olla lopuillaan ja se oli juuri sellainen, kun halusinkin sen olevan. Ei mitään suunnitelmia, toiveena, että pääsen hiihtämään ja ehdin lukea. Loman alkupäivät olivat kelien suhteen suuri onni, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja linnut lauloi. Lunta maassa ja pakkasta, täydellinen talvi siis. 

Olen loman aikana päässyt laduille lähes joka päivä. Oli pakko pitää taukoakin, koska oikean jalan pohje ja kantapää kipeytyi. Lepoa siis hiihdosta ja venyttelyä. Kantapää tosin oireilee vieläkin, ilmoittaa itsestään tasaisesti lievällä tuntemuksella, mikä siellä lie.. Tein taukopäivinä pilatesta, koska kirppikseltä löytämäni pilatesrengas innoitti heti kokeilemaan! Muutenkin olen joutunut / saanut huolehtia lihaskunnosta normaalia enemmän (tai siis, ottamaan sen taas aktiivisesti mukaan arkeen, koska olen liikkunut aikaisempaa enemmän). Venyttelen ja satunnaisesti käyn hierojalla mutta kuntosalilla käynti on ajoittain pakkopullaa ja yritän tehdä siitä itselleni mahdollisimman mielekästä. Pilatessalin korttikin on ollut liian kauan vain koriste. Yleensä sorrun siihen, että teen kotona lihaskuntoa mutta en koe sen olevan ihan sama, että kävisin salilla. Siellä en oikaise vaan teen ohjelman mukaan ja riittävillä toistoilla.  

Hiihtämään siis todellakin olen päässyt :) Skin- sukset ovat olleet edelleen positiivinen yllätys johtuen ehkä myös siitä, että kelit ovat olleet kuin tehty niille. Muutaman kerran on käynyt niin, että pohja on tökännyt johonkin ja olen meinannut menettää tasapainoni. Mutta hiihtotaitoni ovat muutenkin niin alkeelliset, että suoralla ladulla pysyn pystyssä mutta heti, jos latua ei ole, etenemiseni on rautakankimaisen notkeaa... Meilläpäin on lunta niin vähän, että pertsaa ei pääse joka paikassa hiihtämään ja latujen laatu ei ole ihan huipussaan. Kaaduinkin eräänä päivänä näyttävästi mahalleni, kun sillan alla olikin ihan lumeton kohta. Onneksi ei käynyt pahasti, henkinen puoleni sai kolahduksen, sain muutamia mustelmia ja hiihtokaveri sai makeat naurut. Seuraavana päivänä sainkin hiihtää sitten kolme kilometriä yhdellä sauvalla, kun se meni yhdessä työnnössä poikki. Liekö jo edellispäivän kaatumisessa ottanut itseensä. 

Lukemaankin ehdin, lomalukemisena oli Tarja Virolaisen kirja "Juoksijan sielu". Juuri sopivan helppoa lukemista. Tämän tyyppisiä kirjoja en ole aikaisemmin lukenut, minut yllätti se, miten kirja koukutti ja herätti ajatuksia. Ihailen, miten joku jaksaa keskittyä yhteen lajiin noin intensiivisesti. Itsehän olen toista ääripäätä, kokeilen kaikkea ja saatan juosta yhtenä kuukautena paljon ja seuraavana teen jotain toista lajia, vaikka juoksu siinä rinnalla jatkuukin. Tykkään kokeilla kaikkea uutta ja tehdä tasaisesti kaikkea. Se tietenkin johtaa siihen, etten ole missään erittäin hyvä mutta levoton mieleni saa ainakin rauhan. Ja yleensä otan uudesta lajista kuitenkin selvää ja tutustun siihen huolella. Kirjassa tuli hyvin esille myös se, miten juoksun harjoittelu vaatii malttia ja peruskuntoa. Perusta harjoittelulle on oltava kohdillaan, että kokonaisuus toimii. Ja ajatus siitä, miten tavoitteet vie eteenpäin ja kannattelee. Mietin itseäni, että nyt tavoitteeni on toukokuun Karhunkierros. Haluan saada siitä hyvän juoksun itselleni ja päästä maaliin. Sitä varten tarvitsen peruskunnon kohotusta ja myös mieleni mukaan tähän suoritukseen. Peilasin koko lukemisen ajan kirjoittajaa itseeni, sain paljon vinkkejä urheiluun liittyen ja ajatuksia kirja herätti muutenkin. Huomenna lähdenkin pitkälle lenkille ja pidän sykkeet matalalla!

Tänään kävin pitkästä aikaa uimassa. Sain eilen ystäviltä haasteen uida cooper ja minähän tein heti työtä käskettyä. Uimisessa on ollut liian pitkä tauko. Kävin vuosi sitten aikuisille suunnatun uimakoulun, jossa harjoiteltiin eri tekniikoita ja uitiin, uitiin ja uitiin. Oli ihan hirmu kiva kokonaisuus ja sain siitä innostuksen lajiin. No, tänään sitten uin cooperin ja tulos oli minun ikäiselleni naiselle; hyvä! Uin 12 min ja matkaa kerty 450m. Parannettavaa jäi, tulos täytyy saada erinomaiseksi, koska uinti tuntui nyt helpolta eikä uinnin jälkeen tuntunut siltä, että olisin antanut kaikkeni. Eli, olisin jaksanut uida kovempaa ja voisin siis tulevaisuudessa vielä tulostani parantaa. Mutta se tarkoittaa sitä, että minun pitää käydä uimassa. Haasteen myötä tajusin, että Polar M200 on vedenkestävä. Siis sen kanssa v o i  uida, vaikka olen koko ajan luullut, että ei voi. Kuva puhukoot puolestaan...