Maanantai löi vasten kasvoja klo 6 herätyskellon muodossa. Se oli jo hieman varoitellut aamuviiden aikaan kahden kurkkukipuisen lapsen muodossa. Lapset lääkittiin, kiedottiin uudestaan peittoihin ja jätettiin nauttimaan kesäloman hitaista aamuista. Minä hipsuttelin aamutoimiani ja kävin koiran kanssa aamulenkillä. Aikainen aamulenkki sen kanssa menee aina samaa reittiä ja typykkä nauttii hitaasta kävelystä ja siitä, että se saa nuuhkia jokaisen ruohotupsun rauhassa. Sekään ei jaksa vielä hötkyillä. Katselin taivaalle ja ajattelin päivästä tulevan ehkä jopa puolipilvinen ja jätin juhannusviikonlopun jälkeiset makuupussit ja teltan edelleen pihalle kuivumaan ja tuulettumaan. Ei olisi kannattanut, nyt ne olivat töistä tullessani hieman märempiä kuin eilen!

Juhannuksen vietin lasteni ja ison ystäväporukan ympäröimänä Itä- Suomessa. Mökki oli Pyhäselän rannalla mutta niin pieni, että yöpyminen tapahtui teltoissa. Perille pääsin vasta perjantaina iltapäivällä, kun muut olivat jo siellä olleet tovin. Tästä syystä sauna oli jo lämmin ja ruoka tulella, kun astuin mukaan juhlaan. Olin päättänyt, että nyt on aika rauhoittua olemaan ja nauttimaan. Keho nimittäin antoi varoittavia merkkejä väsymyksestä, pulssi oli koholla ja pienikin rasitus hengästytti kovasti ja väsyin helposti. En ollut saanut liikkumisesta vähään aikaan iloa ja koin sen vain suorituksena mikä pitää toteuttaa. Ehkä Jukola oli kuitenkin ollut kovempi suoritus kuin olin ajatellut. En ole saanut itseäni liikkeelle, sohva  ja makuuasento vetää enemmän puoleensa. No, tänä juhannuksena ei todellakaan tullut sitten hiki kuin syödessä ja saunoessa. Sauna oli aamusta iltaan kuumana ja uimassa kastautumassa jääkylmässä järvessä käytiin. Lapset touhusivat porukalla sisällä ja ulkona, koiriakin oli joukossa juoksemassa. Grillattiin kanaa, pihviä, makkaraa, halloumia, kesäkurpitsaa, herkuteltiin suolaisella ja makealla sekä muutamalla siiderillä huuhdeltiin ruoka alas. Grillejä ja tulipaikkoja oli parhaimmillaan kolme yhtäaikaa käytössä, että ruoka saatiin tehdyksi. Saimme hysteerisen naurun saattelemana aikaiseksi myös pannukakun, ei ehkä maailman kauneinta mutta hyvää!

Maailman paras pannukakku!

Sen verran juhannuksena liikuin, että kävin hakemassa muutaman kilometrin päästä geokätkön ja toisen veneellä pienen matkan päästä. Tälle kesälle olenkin asettanut itselleni tavoitteen liittyen geokätköilyyn. Haluan saada 1000 kätköä täyteen, tällä hetkellä minulla on 754 kätköä löydettynä. En kuitenkaan halua tehdä siitä itselleni rasitetta vaan pitää sen kivana harrastuksena. En lähde tarkoituksellisesti juoksemaan purkkimäärien perässä vaan haluan nauttia siitä, että löydän kivan kätkön, joka on toteutettu hienosti. Haluan sen esittelevän minulle jonkin kivan paikan ja tutustuttavan minut ympäristöön tai nähtävyyksiin. Kätköt antavat myös reissuista kivan muiston. Sitten, kun minulla on 1000 kätköä täynnä, voin harkita oman kätkön tekemistä. Suunnitelmia sen suhteen on jo olemassa!

Keskikesän juhla on nyt takanapäin mutta pitkä (kuuma) kesä edessä!!